maanantai 27. maaliskuuta 2017

Jälleen testineulottua

Uskaltauduin kohtuullisen lyhyellä ajalla Suvi Simolan Rooftop -huivin testineulontaan, kun tiesin istuvani edelleen useita tunteja junassa.

Suvin mallit ovat aina niin suoraan ohjeista neulottavissa etten epäillyt aikataulussa pysymistäni. Suurin haaste ajankäytön suhteen tuli huivin valmistuttua ja näin se odotti viikon sopivaa kuvaushetkeä, joka syntyikin sitten ihan spontaanisti tarjoten jälleen jännittämättömän hauskan yhteisen hetken tyttären kanssa. 

Iso kiitos taas Tinjalle kuvaamisesta!


Onhan se aina vain jotenkin virnisteltävä kameralle - niitä arjen pieniä iloja :-)






Minun mielestä Suvi on jälleen suunnitellut ajattoman kivan huivimallin, joka on riittävän suuri kaulalle kiedottavaksi mukavasti lämmittämään. Lisäksi huivimalli tarjoaa oivan mahdollisuuden käyttää edellisistä projekteista jääneitä lankoja. Harmaa ns. pohjalanka on vyyhdeiltä kerimääni ja sitä kului harmittavaisen vähän yli 400 metriä eli hieman yli yhden vyyhdin. Kellertävä lanka on jäänyt yli viime kesänä neulomastani, Joji Locatellin suunnittelemasta Puntilla -puseron pitseistä, niinkuin myös tuo punertava tai rusehtava lanka on ylijäänyt Steven Westin Railway Stationista, joita kumpaakin kului tähän huiviin alle 100 metriä. 

Lankoina rohkeasti yhdisteltyinä siis eri valmistajien yksisäikeisiä merinovillalankoja: 
  1. Handu Ilun Sinkku (harmaa)
  2. WalkCollection Cozy Merino (kellertävä)
  3. Madeline Tosh Merino light (punertava/rusehtava)
Huivi neulotaan yhtenä kappaleena kivasti kietoen ja kääntäen kerroksia. Käsialani on hieman löystynyt viime aikoina, joten haastetta ei tuonut edes reuna, jossa lisättiin useita silmukoita ja vaihdettiin lankaa. Näin ollen huivi oli minulle mukavaa neulottavaa. 

Tarkemmat tiedot löytyvät jälleen Ravelry -projektiltani.


Tämän mallin mukaan saatan neuloa toisenkin huivin, koska malli tuntui olevan myös kuvaajan mieleen ;-)


lauantai 25. maaliskuuta 2017

Puntillani

Viime kesänä neulomani ja syksyllä kuvattu Puntillani on herättänyt kiinnostusta sen verran, että päätin näin jälkikäteen kirjoitella neulomastani ja julkaista kuvat, vaikka ovatkin syksyiset.






Tarkkasilmäisimmät huomaavat kuvista etten ole neulonut aivan ohjeen mukaan. En huomannut tätä ennen kuin minulta kyseltiin neuleen toteutuksesta. Ehkä parempi näin, sillä tarkkana ohjeen noudattajana olisin purkanut työni ja tehnyt sen uudelleen. Itse asiassa helman pitsin neuloinkin useaan kertaan uudelleen, kun ei se vain ottanut onnistuakseen. Ystävättären kanssa seurustelulla samanaikaisesti oli ehkä merkityksensä etten jaksanut keskittyä riittävällä tarkkuudella seuraamaan pitsikuvion kaaviota.

Helman pitsi olisi ohjeen mukaan aloitettu neulomaan resorin ns. yläreunasta, kun minä olen poiminut silmukat resorin alareunasta. Lisäksi olkapäillä tein silmukoiden poimimisen toisinkuin ohjeessa neuvottiin, eli minun neuleessa ei olkasauma erotu lainkaan.

Joji Locatellin suunnittelema malli Puntilla on niin ihana, että olen jo miettinyt useaan kertaan neulovani tämän uudelleen. Neule on ollut todella mieleinen ja paljon pidetty. Pitsien langan väri valikoitui viime kesän pidetyimpien kenkieni perusteella.



Tarkemmat tiedot löytyvät projektiltani Ravelystä.


sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Iron Gate -pipo

 Ihana auringonpaisteinen sunnuntai ja tyttärellä uusi pipo.


Jälleen testineulontaa ja valitettavasti tällä kertaa vähän aikapaineen haastamana. Aivan täysissä lähiliikenteen ruuhkajunissa en onnistunut pipon aloitusta tekemään ja kun en oikein ehtinyt kotona istua aloilleni aloittamaan pipoa, niin alkuun pääseminen tuotti vaikeuksia. Sen jälkeen neulominen sujui mutkitta, jopa junassa. 

Ohje on jälleen täydellinen, joten siitä ei aloittamisen vaikeus ollut kiinni. Lupauduinkin ohjeen testineulomaan, kun pidän tuosta pitsiosiosta hurjasti enkä kokenut intarsian neulomista mitenkään vaikeaksi Wrought Iron neuleessa

Olen äärettömän tyytyväinen lopputulokseen! Sain käyttää jämälankaa, joka on samaa kuin tyttären huivissa, jota hän on käyttänyt päivittäin sen valmistuttua. Näin pipo ja huivi sointuvat kivasti yhteen vielä pipon pirteän pohjavärin sointuessa talvi takkiin kivasti.





Toivottavasti riittää vielä maaliskuulle pipokelejä :-)




lauantai 25. helmikuuta 2017

Frozen Gold

Testineuloin reilu vuosi sitten Suvi Simolalle Frozen Silven -huivin ja kuinkas ollakaan huivi jäi kuvausten jälkeen tyttären käyttöön. Huivimalli oli niin kiva neuloa, huivi mahtavan kokoinen ja kivasti kaulalle kiedottava, että päätin jo silloin neulovani myöhemmin itselleni oman.





Hedgehog Fibres Skinny Singles on niin mahtava lanka huiviin, etten voi kuin suositella. Nämä kaksi ihanaa vyyhtiä Pollen sävyistä vyyhtiä olivat minulla jo varastoituina, kun Suvin testineulontaan mukaan lähdin, mutta huivin nimestä johtuen päädyin silloin valitsemaan langat, joista tyttären huivin neuloin. Eipä tarvinnut sen jälkeen kahta kertaa miettiä mistä langoista oman huivini neuloisin.





Hieman on Teille myös vinkattava, että odottelen ihanan aurinkoisen talven jatkuvan ja saavani Teille lähipäivinä kuvat ihanasta Neulistin suunnittelemasta piposta, jonka pääsin jälleen testineulomaan, käyttäen ihanasta Wrought Iron neuleesta tutussa pitsissä, tyttären Frozen Silver huivista jäänyttä lankaa.

Joten pysykäähän linjoilla aurinkoisesta talvisäästä huolimatta ;-)


sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Yksittäisistä blokeista tyynyjen päällisiksi

Jäljelle jäi vain tyynyjä ilman päällisiä kellariin säilöttyinä, niin pitihän niille ommella värimaailmaan sopivat päälliset. Kuinka ollakaan olin syksyn ensimmäisillä tilkkutyökurssin kerroilla ommellut blokkeja, joista en tiennyt mitä teen ja kun kevään ensimmäisellä kerralla samoista kankaista ompelin taas vähän erilaisia blokkeja, niin päädyin niitä yhdistelemällä saamaan aikaiseksi neljä ihanaa tyynyn päällistä 50 x 50 cm kokoisten sohvatyynyjen päälle.



Pitkän pohdinnan jälkeen päädyimme tilkkutyökurssia vetävän Katrin ja kurssitoverin avustuksella vetoketjuratkaisuun, johon olen äärettömän tyytyväinen.



Näistä tilkkutöistä ei voi kuin olla tyytyväinen ja ennen kaikkea iloinen, kun jälleen kerran vain sävyt olivat sellaisia, että sopivat olemassa olevien joukkoon todella hyvin. Olen nimittäin vain valinnut kankaita, joihin olen ihastunut, sen enempää niitä jo kotona olleisiin töihin ja kodin värimaailmaan sovittamatta. 








maanantai 13. helmikuuta 2017

Projektikassi

Olihan se tartuttava tuumasta toimeen minunkin, kun muut tilkkutyökurssilaiset ompelivat niin ihania kasseja yhdistellen kaikenlaisia kankaita erilaisiksi blokeiksi ja lopulta vain lisäillen kylkeen sopivia suikaleita.




Tähän kassiin on oiva mahdollisuus käyttää ns. jämäkankaita. Itse päädyin juuri tähän ratkaisuun. Käytin työhön todella vain materiaalia, jota minulle on muista projekteista jäänyt. Näin sain aikaiseksi samaa tyyliä oleva kassin, kuin nämä ompelemani projektipussukat, joista olen kuvan aiemmin jakanut Instagramissa.





Tykkään näistä kovasti ja saattaapa olla, että ompelen jossain vaiheessa vielä toisen kassin, koska kassissa on hyvä säilyttää, niin projektipussukoita, kuin mätätä sinne kaikki keskeneräiset neuleprojektit ja hurauttaa neulomaan ihanien ystävien seuraan neuletapaamisiin :-)


tiistai 31. tammikuuta 2017

Ruostunut Rauta

Ruostunut Rauta - kuten ihana neulojatoveri totesi työn alla olevasta neuleestani eräänä lauantaiaamuna Lentävässä Lapasessa.


Ihastuin Annan Johannan eli Neulistin suunnittelemaan ja osin neulomaan Wrought iron -puseroon joulukuussa hänen jakaessaan kuvia ja kysyessään testineulojia. Ilmoitin halukkuudestani osallistua testineulontaan välittömästi, murehtimatta minulle uutta tekniikkaa, Intarsiaa ja neulomiseen käytettävissä olevaa aikaani. Näin ollen pääsin neulomisessa vauhtiin oikeastaan vasta loppiaisviikonloppuna.




Neuloin tosiaan ensimmäisen kerran elämässäni Intarsia -tekniikalla. Aluksi vähän nopeana ohjeen lukijana takkuilin langan kiertojen ja työn kääntelyn kanssa, mutta lopuksi pyörönä neuloen tekniikka alkoi sujua vaivatta ja puseron helma syntyi vaivattomasti kuviokerran osa kerrallaan junamatkoillani. Hihat sitten jo tikuttelinkin valmistumisen huumassa ja tikuttelinkin niistä vähän ohjetta pidemmät, jotta ovat minulle oikeasti pitkät hihat. 

Sain testineulottavakseni XS -koon, jota hieman ensin meinasin harmitella. Onneksi kuitenkin näin, koska olen todella tyytyväinen lopputulokseen. Pusero on niin kevyt ja ilmava päällä ja istuu hyvin olkapäiltä, vaikka pääaukko on suuri ja pusero laatikkomallinen. 

Kuvausmiljöö valikoitui arkisen matkan varrelta oikeastaan tämän aikanaan lipunmyyntipisteenä palvelleen rakennuksen katon ansiosta, jota emme kuitenkaan onnistuneet neulekuviin valjastamaan. 





Totesin vielä kesken kuvaustaen ettei kuviin oikein tahtonut tulla langoille oikeita värejä, joten osa kuvista otettiin sittenkin päärakennuksen omenapuiden katveessa.



Tällä kertaa nämä kuvat vain yksinkertaisesti kertovat Teille kuinka onnellinen olen lopputuloksesta :-)

Lämmin kiitos Anna Johanna ja testineulojatoverit!